 |
| (alavasen Use Your Illusion I & II levyjen kiitostekstiä) |
Kirpparilla hypistelin muutamaa älppäriä kaihoten mutta hyllyyn jäivät. Piilotin ne tosin ovelasti muiden levyjen taakse ja kehrään hunajaa jos tässä joku päivä kaappaan ne matkaan. (mm. Hanoita & Gunnareita) Kansitaide nousee ihan erilaiseen arvoon isommalta pinta-alalta tsiigailtuna.
Oon hymähdellyt otsikon lauseelle, miettinyt St. Louis -keikan tapahtumia ja hypistellyt W. Axl Rosen elämänkertaa. Sain sen joululahjaksi ja silti en ole kunnolla edes aloittanut sitä. Avaan sen silti liian usein ja luen pätkiä sieltä täältä (..) jonka jälkeen tekisi niiiiin mieli lukea se kokonaan.
En oikein tiedä, miksi en tee niin. Edes Heroiinipäiväkirjan aloittaminen ei ollut näin vaikeaa. Kunnioitan koko ihmistä kuitenkin niin helvetisti, ehkä pelkään että sivuilta paljastuisi jotain joka olisi liikaa mulle. Että joutuisin punnitsemaan mielipiteeni herrasta uudelleen ja käymään läpi kaiken sen ajatustyön? Vaikka en tosissaan usko minkään voivan muuttaa käsityksiäni.. Toisaalta, tärkeän kirjan lukeminen kestää mulla aina kauan. Se ottaa aikaa miettiä ja painaa muistiin tekstiä, ettei ainoastaan huitaise kirjaa läpi sisäistämättä mitään.
Tavastialla on levymessut lauantaina, voisi raahautua. Ps,
Tavastialla on levymessut lauantaina, voisi raahautua. Ps,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti