Pahoitteluni pitkästä tauosta ja vilpitön kiitos, miten täällä on silti käyty. Parin viime viikon aikana olen vain joutunut laittamaan itseni etusijalle - nukunko 2h vai teenkö postauksen. Takkiin tarttunut ihana vapaus kun suuri osa hoidettavista asioista ohi ja loput niin kaukana, etten jaksa ajatella.
Titanic nähty ensimmäistä kertaa & pienoinen pettymys, mulle itse laiva oli syy katsoa se. Silti tuli kyynelkanavat taas tutuiksi. Illaksi ängettiin Hannalle ja tajusin olevani ekaa kertaa yötä silläkin, vaikka on-off-ystävyytemme on jostain nelosluokalta asti? Nätisti pakkauduttiin nelistään nukkumaan ja naurettiin Godzillalle. Haha, oikea break the records ilta.
Oli tarkoitus tehdä kuvausretkikin, mutta se vähän jäi keksittyämme muuta tekemistä. Yleisen rannan laiturista puuttui keskiosa ja pitkään kehiteltiin jotain siltahökötelmää (mm. naulainen lankku), mutta lopulta kahlattiin rohkeasti jäälauttojen seassa sinne laiturinlopulle. Jalkapohjat vitivalkoiset ja tunnottomat, jalat haavoilla ja oh-im-so-genius-fiilis. Titanicin pahat vaikutteet check.
Fiiliksiä vaan. Sekava olo, tärisyttää ja pitäisi vielä käydä kääntymässä kaverilla.
Loppukevennyksenä after Rusutjävi & after Titanic- kuvat, miten voikaan leffan jälkeen näyttää aivan turpiinsaaneelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti